Juristien työttömyydestä ovat kirkuneet uutisotsikot jo jonkin aikaa http://www.talouselama.fi/uutiset/eiko+mikaan+ole+enaa+varmaa+nuorten+juristien+tyottomyys+kaksinkertaistunut+lyhyessa+ajassa/a2232596 ja jopa suomi24-keskustelupalsta http://keskustelu.suomi24.fi/node/12421889. (Googleta myös kaksplus ja vauva.fi:n keskustelut aiheesta, jos haluat lukea helppolukuista (?) tekstiä "elävästä elämästä"!)
Muistan jo opiskeluaikana 2006-2012 tuskailleeni sen kanssa, miten käy, jos on työttömänä valmistumisen jälkeen. Opiskelukaverini lohdutti sanomalla, että eihän juristeja ole paljonkaan työttömänä. Jotkut saattoivat olla vähän aikaa työttöminä valmistumisen jälkeen ja moniongelmaiset olivat ja ovat asia erikseen. Silloin ajat eivät vielä olleet näin huonot, mutta tiedättehän, mitä pessimisteistä sanotaan. Olen itse saanut usein blogeista/sosiaalisesta mediasta apua mitä erikoisempiin tilanteisiin, joten kehtasin tällä kertaa blogata itsekin aiheesta, joka on ollut jo vuosia osa arjen pelkojani ja tietyssä määrin ohjaillut tehtyjä valintojanikin. Ehkä 40 vuotta sitten töitä on ollut helppo hakea ja saada oik.yo:na, OTK:na tai VT:na, mutta nykyään täytyy olla koulutuksen/opiskelupaikan lisäksi PALJON muita hyviä ominaisuuksia, että pääsee edes työhaastatteluun.
Eero Blåfield on blogannut aiheesta hyvin Lakimiesliiton blogissa http://www.lakimiesliitto.fi/blogi/opintojen-aikana-hankittu-oman-alan-tyokokemus-kullanarvoista/. En copypastea oman alan työkokemuksen hankkimista ja verkostoitumista tms. usein mainittuja ja hyviksi havaittuja keinoja, vaan ajattelin heitellä hieman muitakin vinkkejä tai ainakin tapoja ajatella töistä ja työmarkkinoista näinä vaikeina aikoina. Kaikkia maailman työnhakuvinkkejä (soittele avointen hakemusten perään, seuraa myös muita kanavia kuin mol.fi ja Lakimiesliiton työnvälitys jne...) tässä ei siis ole, mutta niitä on netti pullollaan ja voitte yrittää keksiä itse lisää. En takaa, että vinkeistä on hyötyä, mutta itselleni ainakin joistain niistä on ollut hyötyä. Vaikka työttömyydestä puhutaan paljon, aina on niitäkin juristeja/opiskelijoita, jotka ovat kuin ihmeen kaupalla päässeet unelmaduuniinsa jollain tavalla. Heitä kannattaa kuunnella. Kaikelle on tarkoituksensa ja elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee, ja myöhemmin voi huomata sille suuremman merkityksen. Teksti voi olla vaikealukuista, mutta juristin työ on vaikeaselkoisten tekstien lukua ja niistä olennaisen löytämistä. ;)
Opiskellessa:
- käy vaihdossa/oleskele ulkomailla tai erikielisellä alueella äidinkieleesi verrattuna tai osallistu edes toisenkieliseen opetukseen. Kieli on juristin työkalu ja monipuolinen kielitaito on valttia töitä hakiessa. Työnantajat yksityisellä puolella tuntuvat olettavan, että ainakin englannin taidot ovat oikkareilla/vastavalmistuneilla huippuluokkaa (äidinkielen veroiset?). Ns. aiemmalla saapumiserällä kielitaito saattaa olla peräisin vain koulun penkiltä, ja valtionhallinnossa ja kaksikielisissä työpaikoissa (sekä lähes aina, jos työhaastattelija on ruotsin- tai kaksikielinen) myös ruotsin osaaminen voi olla edellytys/etu. Venäjän osaajiakin on peräänkuulutettu monissa työpaikkailmoituksissa. Suomen oikeinkirjoituskaan ei ole itsestäänselvyys kaikille nykyjuristeille tai sellaisiksi aikoville. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota, myös niitä hakemuksia laatiessa!
- älä laita kaikkia munia yhteen koriin kursseja/valinnaisia valitessa tai välttämättä edes yhden ainoan pääaineen koriin, vaikka se tuntuisi sillä hetkellä hyvältä idealta. Suomessa opiskelu on ilmaista ja valinnaisia voi valita suurin piirtein miltä (oikeuden)alalta haluaa. 300 op on vain alaraja; jos elämäntilanne sallii ja opintotukikuukausia on jäljellä, miksipä ei voisi syventää tietämystään myös muista itseään kiinnostavista ja/tai työllistämistä helpottavista aihealueista. "Ylimääräisten" opintojen käyminen on useimmiten helpompaa järjestää opiskeluaikana. Vaikka tietäisit ehdottomasti haluavasi tutkijaksi/tietyn muidenkin opiskelijoiden suosiman oikeudenalan ekspertiksi, kannattaa silti käydä edes joltain toiselta oikeudenalalta kursseja. Jossain vaiheessa saatat huomata, että "kaikkia mahdollisia paikkoja, kunhan nyt saisi edes jonkun työn"-tyylillä töitä hakiessa voi olla vaikeaa erottautua muiden hakijoiden joukosta, jos töitä ei ole tarjolla sillä opiskeluaikana niin mielenkiintoiselta tuntuneella alalla tai kun sillä mielenkiintoisella alalla olevat paikat menevät ihmisille, joilla on pitkä kokemus alalta jo opiskeluajalta. Muiden tiedekuntien kurssit voivat olla tilanteesta riippuen hyvä keino herättää huomio tai jäädä mieleen persoonana esim. työhaastattelussa, eli muidenkin tiedekuntien kursseja voi selailla sillä silmällä omat kiinnostuksen kohteet sekä työllistymisrealiteetit huomioiden. Jos rahkeet riittää, voi jopa miettiä toista maisterintutkintoa tai LL.M:ää.
- yritä jäädä muiden opiskelijoiden ja oman alan kontaktien mieleen positiivisella tavalla.
- tee gradu aiheesta, josta voi olla hyötyä työnhaussa edes jollain tavalla. Aihe voi olla ajankohtainen, voit kirjoittaa gradua jollekin toimeksiantajalle (tiedän, paikkoja on vähän) ja jäädä mieleen positiivisessa mielessä jatkaen kyseisessä työpaikassa valmistuttuasi tai aihe voi olla sellainen, että siitä on helppo keskustella tulevissa työhaastatteluissa haastattelijoiden kanssa, jos työkokemus ei ole vielä kovin laaja. Gradun ja oikeusnotaarityön voi tehdä eri oikeudenalasta ja haettavasta työpaikasta riippuen nostaa esille sen, kummasta on enemmän "hyötyä" työn kannalta. Yliopistolla ei ainakaan ennen saanut jatkaa, ellei saanut gradusta vähintään m:ää. Jos tähtäät siihen/korkeampaan arvosanaan ja saavutat sen, voit pitää yliopistourankin mahdollisena uravaihtoehtona ainakin ennen kuin muuta löytyy. Tästä puolesta itselläni ei ole kokemusta, mutta sielläkin voi varmasti verkostoitua ja minkä tahansa alan juristin työ on jollain tavalla tiedon hakua ja analysointia.
(suhtaudu seuraavaan varauksella, erityisesti, jos sinulla on muillakin elämänalueilla tapana siirtää asioita hamaan tulevaisuuteen:)- venytä valmistumista siihen asti, että sinulla on edes jokin oman alan työpaikka valmiina odottamassa, jos opintotukikuukaudet sen sallivat. Ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikan ei tarvitse olla vaativuustasoltaan tai palkkaukseltaan sitä, mitä ehkä opintojen alussa tai muuten kuvittelit. Tärkeintä on, että saat jalan oven väliin edes johonkin työhön ja voit ehkä edetä samassa työssä juristin töihin tai organisaatioon, joka on jotenkin sidoksissa siihen ensimmäiseen työhön. Vaikka pätevyysvaatimuksena avoinna olevissa työpaikoissa näkyisikin ylempi korkeakoulututkinto, se ei tarkoita sitä, että heti kun sinulla on tutkinto, saat sellaisen työn. Silloin olet vain yksi hakijoista, joiden hakemukset otetaan huomioon. Sen lisäksi tarvitaan opiskeluaikana saatuja valmiuksia ja usein myös työkokemusta, josta olisi hyötyä työssä. Sukulaisten uteluista valmistumisesta ei kannata piitata: ajat ovat kenties muuttuneet heidän opiskelu-/nuoruusajoistaan, tai sitten heillä ei ole lainkaan käsitystä lakialan työllisyysilanteesta.
-ajattele elämäntilanne kokonaisuutena. Hieman edelliseen liittyen: olisiko pitkä ulkomaanreissu, lemmikin hankkiminen tai perheen perustaminen helpompi toteuttaa opiskeluaikana/valmistumisen kynnyksellä kuin juuri vakituisen työpaikan saamisen jälkeen? Ei ehkä exclusivena siinä vaiheessa, mutta muutaman vuoden päästä se voi onnistua miettimättä koko ajan, mitä mikäkin maksaa ja sitä arvostaa eri tavalla, kuin jos aina olisi ollut varaa elellä niin. Jos lapsen toinen vanhempi suostuu jäämään vanhempainvapaalle tai isovanhemmat tarjoutuvat auttamaan tarvittaessa lyhyelläkin varoitusajalla, voit hakea töitä raskaana ollessakin ja vauvan syntymän jälkeen. Jos kaikki hankkisivat lapsia vain vakituisissa työsuhteissa, syntyisi itseään voimistava kierre (tai ehkä on jo syntynytkin).
Töitä hakiessa:
- kesä- ja osa-aikatyöt: hae traineepaikkojen ja yliopiston harjoittelupaikkojen lisäksi muitakin töitä, joista voisi olla hyötyä juristina. Hyödyllisen paikan saaminen yleensä vaatii puhelinsoittoja ja avoimia hakemuksia läjäpäin. Älä jää odottelemaan vastakaikua, vaan kirjoita jo hakemusta seuraavaan paikkaan (muokkaa kuitenkin työnantajan nimi ja muut oleelliset tiedot oikeiksi joka kerta). Kaikenlaiset asiakaspalvelu- ja toimistotyöt tuovat valmiuksia, joista on hyötyä trainee- ja harjoittelupaikkoja hakiessa ja niistä taas on hyötyä juristin töitä hakiessa. Monet opiskelukavereistani ovat valmistuttuaan työllistyneet paikkoihin, joissa ovat suorittaneet harjoittelun opiskeluaikana. On hyvä hankkia kokemusta sekä yksityiseltä että julkiselta puolelta opiskeluaikana: se auttaa ymmärtämään, miten asiat kummallakin puolella nähdään, ja voi myös itse miettiä, kumpi puoli sopii itselle missäkin elämäntilanteessa parhaiten.
- käytä töitä hakiessa suosittelijoita ja kirjoita ne hakemukseen, vaikka niille ei olisi erillistä kohtaakaan. Tämä on ollut itselleni vaikeinta (tai oikeastaan suosittelijan kysyminen), mutta mikä olisi pahinta, jos kysyt pomoa/työkaveria/muuta kontaktiasi suosittelijaksi ja hän ei suostuisikaan? Niin, ei mikään. Yleensä kaikki suostuvat, ellei heillä ole periaatepäätöstä olla suosittelematta ketään, "koska sitten pitäisi suositella kaikkia, jotka kysyvät". Siinä tapauksessa voit kysyä jotakuta muuta henkilöä (tai jatkaa ilman suosittelijaa töiden hakemista, kunnes keksit jonkun muun, jolta kysyä). Suosittelijaa voi kysyä työ-/virkasuhteen päättyessä tai/ja myöhemmin uudelleen. Ensimmäisiä oman alan työpaikkoja hakiessa voit pyytää suosittelijan viimeisimmästä kesätyö- tms. paikasta.
- kysele avoimesti opiskelukavereilta/vanhoilta työkavereilta/muilta saman alan kontakteilta, tietävätkö he avoinna olevista paikoista. Monet, erityisesti määräaikaiset, paikat saatetaan täyttää ns. tiskin alta tai avointen hakemusten perusteella sopivan henkilön löytyessä. Siinä ei ole mitään noloa, että valmistumisen jommalla kummalla puolen kyselee töitä. Aktiivisuushan on hyve!
- laajenna maantieteellistä töidenhakualuetta. Älä mieti tekosyitä sille, mikset voisi tehdä niin, ainakin nuorena/valmistumisen molemmin puolin tilapäisesti. Jos sinulla ei ole autoa käytössä taloudellisista tai ekologisista syistä: vaikka yksityisautoilu saastuttaa ja on kallista, auton omistaminen on kuitenkin Suomessa yleistä ja monilla täällä on pitkiä, jopa yli tunnin kestäviä työmatkoja. Tuleeko kokonaisuutena pidemmällä tähtäimellä taloudellisemmaksi olla kotona työkkärin/kassan rahoilla vai ostaa auto ja käydä töissä saaden vähennykset verotuksessa? Auton pitämisen ei tarvitse olla loppuelämän kestävä ratkaisu, vaan keino hankkia työkokemusta sen alueen ulkopuolelta, missä julkisilla/pyörällä/kävellen tavanomaisesti voisi käydä töissä, jos haluaa asua kuitenkin samassa paikassa kuin ennen kaukana olevan työn vastaanottamista. Junalla voi kulkea pitkiäkin matkoja nopeasti, ja juna voi olla hyvä vaihtoehto erityisesti, jos työpaikalla on hyvät liukumat (ei haittaa, vaikka juna myöhästyy). Myös etätyömahdollisuudet ovat kehittyneet varmasti siitä, mitä ne olivat 15 vuotta sitten. Jos ei auton hankkiminen/sillä töihin ajaminen ole hyvä ajatus tai töitä ei ole tarjolla sopivan työssäkäyntialueen rajojen sisällä: vuokra-asunnosta pääsee lähes hetkessä eroon ja omistusasunnonkin voi vuokrata. Tuskin olisit kuitenkaan halunnut asua siinä eläkeikään asti... Hyvä seurustelukumppani/puoliso kyllä kestää ajatuksen etäsuhteesta, jos se on hintana sille, että saat oman alan työkokemusta ja sen myötä myöhemmin töitä yhteiseltä asuinpaikaltanne. Jos lapsia on siunaantunut: niin kauan kuin he eivät ole esikoulussa/koulussa, voi muuttaa helpommin paikasta toiseen, jos tilanne sitä edellyttää. Itse asiassa toisen vanhemman ollessa perhevapaalla koko perheen saattaa olla helpompi muuttaa töiden perässä, ainakin joksikin aikaa. Ei ole hyvää vanhemmuutta luopua kaikesta l. omista urahaaveistaan ainoastaan siksi, että on hankkinut lapsen/lapsia nuorena.
- vaikka olisit ollut pitkään työttömänä, älä vaikuta kyyniseltä/epätoivoiselta työhaastattelussa. Se näkyy läpi. Yritä ennemmin vaikuttaa toiveikkaalta ja positiiviselta, vaikka tilanne näyttäisi kuinka pahalta ja olisi jatkunut jo jonkin aikaa. Työhaastattelun jälkeenhän tilanne saattaa muuttua, jos vakuutat haastattelijasi. Pysy myös asiallisena ja varteenotettavana varavaihtoehtona, jos saat puhelun, että sinua ei valittu. Töihin valittuja hakee koko ajan muihin töihin, jää perhevapaille jne. ja saattaa olla, että jos olet jäänyt toiseksi tai kolmanneksi parhaaksi vaihtoehdoksi, sinulle saattaa hyvinkin tulla jossain vaiheessa uusi puhelu, jossa sinua pyydetään sittenkin töihin.
TÄRKEIN, mikä tilanne sitten ikinä onkin:
- pidä huoli itsestäsi.
Tsemppiä kaikille lukijoille työnhakuun! Mitä vinkkejä teillä on? Oletteko eri mieltä jostain kohdasta? :)
- Ieva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti